Kaikki pennut ovat kasvaneet tasaista vauhtia, ja kahdella näkyy jo hiukan väriä korvissa. Alussa oli tosi vaikea erottaa pentuja toisistaan, niin samankokoisia ja näköisiä ne ovat. Vesiliukoista myrkytöntä tussia on näköjään turha käyttää pentujen merkkaamiseen kun emo on noin huolellinen äiti, ja pesee merkit pois samantien. Kynsilakka toimii paremmin, joten sitä on sipaistu pikkutippa kahden pennun turkkiin.

Toivon mukaan ainakin toiseen tytöistä tulee piakkoin enemmän naamioväritystä näkyviin. "Tilauksessa" olisi kasvattajan mukaan sinikilppari ja ruskeabicolour/harlekiini, mutta saapas nähdä kantaako Darppa diluutiota lainkaan. Ja mikä on valkoisen määrä pennuissa? Poikaa ajattelimme punanaamioksi - jotenkin vain tuli sellainen olo ennen synnytystä, kun kuvittelimme vasemmassa kyljessä banaanipotkuja harjoitelleen "Wille-poitsun" ulkonäköä... Mutta, eihän noista koskaan tiedä - kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä

Jadepossun "jenkkipikkuserkku" Minni on alun epäluulon jälkeen kovasti innoissaan pennuista. Toisesta yöstä lähtien Minni on  nukkunut pentuboksissa myös ja hoitaa pentuja aivan emon veroisesti. Nuolee niiden pyllyjä ja on tosi varovainen niiden kanssa. Yksi pennuista löytyy usein yöllä Minnin etutassujen päältä nukkumasta. Ensin hirvitti, mutta seurattuani Minnin toimintaa varmaan tunnin yöllä huomasin, että se on tosi hellä pennuille ja Possu ei ole moksiskaan että Minni on myös boksissa. Taitaa Jadepossukin pitää yksityisestä babysitteristä, ainakin sen verran tyytyväiseltä elo pentukopassa vaikuttaa: varsinainen emo makaa boksin perällä ja Minnin vartioi oviaukkoa.. Ihania noi kissat!